Heh...tuskin nyt sentään...

Välillä sitä on vään kovin terapeuttimainen olo. Kenelläpä ei olis...

Aurinkoni kanssa oon edelleen paljon yhteyksissä. Nyt olen ollut "olkapäänä" hänelle, kun vaimon kanssa on ollut vaikeaa. Hassu tunne...

Niin paljon kun toivookin osaavansa auttaa, samaan aikaan joku repii sielua rikki ja kovaa...

Onneksi mulla oma "terapeutti"...hänelle hyvä puhua, kun tietää tarkalleen mitä tarkoitan.

Pitkästä aikaa oikeasti odotin viikonloppua...oli tiedossa vapaa aikaa hyvässä seurassa ja poissa kotoota neljän seinän sisältä. Yllättäen lapsenvahdin omat lapset sitten sairastuivat...voiko enenpää mun tuuria olla???? Noh, kysyin sitten kaverilta jonka kanssa kahvilla tänään käytiin, josko hän voisi tulla tänne meille, nyt kun hänen oma poika on mummolassa. Hän sanoi että tottakai!!! Mie taas onneni kukkuloilla, jeeee, mie pääsen sittenkin...kunnes ilmoitti myöhemmin, että hänen pitää nyt sit miettii sitä lauantaita...

 

VOI VEEEEE!!!!

Nyt sit jää TAAAS nähtäväks pääsenkö minnekkään...