Monet ihmettelevät kun aina puhelin kourassa kuljen...olenkin saanut kuulla tästä wamli riippuvuudesta niin yhdeltä jos toiseltakin. Ensin yritin alussa puolustella, että istuthan sinäkin koneella, ja sinä teet sitä ja sinä tätä...heh..en enään...ja addikti en myönnä vieläkään olevani =D

Sis naureskelee usein ja pyörittää päätään...hänestä tiedän, ettei arvostele, mutta ei myöskään ymmärrä.

Jos menen kylään tai näen ihmisiä jotka ei kuulu "wa maailmaan", on usein känny pois näkyviltä.

Eräs henkilö sitten viimeksi eilen suuttui jatkuvasta puhelimen tuijottamisesta...vaikkakin ihan puhelimessa oltiin. Kerroin hänelle sitten kuinka ihania ihmisiä olen sieltä löytänyt...YSTÄVIÄ!!! L&R..rakkaat ottopojat, W jolle jo omat päätösvaltani kerkesin antaa *nauraa* ja Mi mun oma kotikampaaja...kaikki niin rakkaita ystäviä. Ja siihen päälle vielä kasa "kahvikamuja". Olisin tosi yksinäinen jos wamliin en olisi koskaan vahingossa eksynyt.

Josko hänkin sen joskus voi sitten ymmärtää...

Sis kullalla oli eilen päivä helvetistä...kaikki meni pieleen, ihan kaikki. Onneksi tänään päivä uus, ja toivottavasti huomattavasti parempi päivä!!!

Milla pitkästä aikaa täällä taas <3 R&R ihan siskonsa lumoissa, ja siitäkös Milla ottaakin kaiken irti *nauraa* äitin tyttö =)

Harmi vaan ettei P taaskaan kerkee Millaa näkemään =/ noh eihän se työlleen minkään voi...

Auringostani vielä sen verran...ollaan edelleen jatkuvasti yhteyksissä...enemmän ja enemmän henkilökohtaisia puhutaan...Hänellä se iso muutos kesällä tapahtuu, sitä ennen olen päättänyt että tämä loppuu...kokonaan...

Ajatuskin siitä itkettää...ehkä sekin jonkin asteista riippuvuutta...