Olipa kerran pieni tyttö...tyttö unelmoi paljon kaikesta, vaikka uskalsi olla toivomatta liikoja.

 Pienetkään toiveet eivät toteutunut.

Tyttö kasvoi nuoreksi, "menetti" vanhempansa, mutta sai erittäin läheisen suhteen veljeensä.

 Tyttö jatkoi unelmointia, vieläkään liikoja toivomatta.

 Nuori nainen sai ensimmäisen OIKEAN unelman todeksi, kun pieni tyttö nostettiin hänen rinnalleen.

 Ainoa unelma nuorella naisella oli siinä vaiheessa, olla tuottamatta pettymystä pienelle tytölle.

 Nuori nainen eli onnettomana, masentui, jätti pienen tytön isälleen ja pakeni. Nuori nainen menetti kaiken, eikä uskaltanut unelmoida enään.

 Nainen eli yksin, pientä tytärtään nähden, tutustuen ja tuntien. Nainen alkoi herätä henkiin.

 Pieni tytär antoi naiselle uskoa huomiseen, uskoa tulevaan, nainen unelmoi jälleen.

 Nainen löysi miehen, rakastui, perusti perheen, tytär siihen vahvasti kuuluen kahden veljensä kanssa. Nainen oli onnellinen.

 Nainen jatkoi unelmointia, ja uskalsi jo vähän toivoakkin.

 Nyt se nainen on väsynyt. Väsynyt unelmiin, väsynyt toivomaan. Nainen elää lapsilleen.

Joopa joo..P:n kanssa sukset pahasti ristissä..