Täällä taas...

Liikaa asiaa ja aika paljon tapahtumia...

Mistähän sitä taas aloittaisi =)

Noh.. P kovalla ryminällä yritystä pystyyn laittanut viime aikoina, ja nyt huomenna mennäänkin sitten vihdoin rekkaa hakemaan..

Mietin pienessä mielessäni, ettei hän paljoa lapsiaan tule näkemään, kun auto liikkeelle lähtee..Tanskan ajotkin alkaa ym..

Pöh...wa:kin töksähti...eih..vieläkään en myönnä addikti olevani *kikattaa*

Kevät aurinko (suurin niistä kolmesta) lämmittää öisin...tunne kun hän ilmestyy wa, on sanoin kuvaamaton. Hymy leviää kasvoille, ja kaikki muu katoaa...pelottavaa.

Miten tuntematon ihminen voi vaikuttaa niin paljon...miten voi ihmisestä tulla niinkin lyhyessä ajassa niin tärkeä...ja niinkin rakas.

Hänelle voin puhua asiasta kuin asiasta. Hän kuuntelee, ei tyrkytä neuvoja, ellen itse niitä pyydä, ja se kaikkein tärkein, homma toimii molempaan suuntaan. Hän sanoi viime yönä: missä sinä olet ollut kun elämä potkinut päähän...silloin tarvitsin sinua, vaikken vielä edes tuntenut!!!

Se tunne, kun joku tarvitsee...lasten lisäksi, on hassu tunne. Kotona olen vain äiti ja siivooja/kodinhoitaja.

Rakkaus...en tiedä onko sitä enään..ainakaan niin paljon ja syvää kuin ennen. Läheisyys...sitä ei ole ollut enään pitkään aikaan. Nykyään on vain työ ja ystävyys. Ystävyys on tietysti ihanaa. Voin monista asioista puhua sen kummemmin miettimättä, ja hän on yksi niitä harvoja, jotka ymmärtää minua ilman sanoja. Näkee koska kannattaa olla hiljaa, ja koska se halaus pelastaa päivän.

Tiedän hänen rakkauden määrän minua kohtaan. Siksipä huono omatunto valtaakin mielen monesti. Samanlaiseen määrään en itse ole enään aikoihin päässyt, en lähellekkään. Toivonkin vain, että tämä ohi menevä tunne, toivon että rakkauteni miestäni kohtaan taas kasvaa ja elämä jatkuu uomissaan.

Nyt kun ulkona kaunis päivä ja aurinko paistaa...ei voi olla odottamatta kevättä =)

Minä syksy ja talvi ihminen henkeen ja vereen, mutta kaikissa vuoden ajoissa hyvät puolensa.